Mulla on tosi tylsää täällä työharjoittelussa tänään...Koitan keksii turhaakin turhempaa tekemistä tauotta. Tähän mennessä tekemisen keksiminen on ollut helppoa. Ja välillä mä oon oikeasti saanu tehtyyki jotain järkevää. Mä istun täällä työharjottelussa koneella ja kotona ollessa mä istun koneella, joten toi ylhäällä oleva kuva ei voi olla kaukana totuudesta muuta kuin siten, että tuossa kuvassa on mies. Onneks mä oon nainen...:)

Mua on viime aikoina alkanu ihan hirmusesti ahistamaan muutama asia. Aivan ykkösenä mun ahdistuslistalla on se että en oo saanu tähän astisessa elämässäni vielä mitään tehtyä ja ettei kaikki nyt ihan väärin ymmärtäis, niin tolla tarkoitan sitä että en ole saanut vielä ainuttakaan lasta, eikä mulla ole sitä isääkään sille ensimmäiselle lapselle. Mä pelkään että 50 vuotiaana vanhana piikana mä pohdin, että mikä meni pieleen?

Mä alan oikeasti olla huolissani, koska mä kuitenkin haluisin että kun sen lapsen saaminen on ajankohtaista, että sen lapsen vanhemmatkin olis sitten yhdessä. Mulla on jotenkin tää perusmalli perheestä kans mun tavoitelistalla. Olen kyllä miettinyt jo sitäkin, että ellei sitä miestä vaan löydy, niin tahtoisin adoptoida. Tässä meidän maailmassa on niin paljon lapsia ilman kotia, niin paljon lapsia ilman vanhempia ja rakkautta. Mulla ois rakkautta tarjolla vaikka millä mitalla, ei lopu kesken.

Mulla on myöskin nää ympäristön paineet, kaikki mun ikäiset ystävät ja kaverit ja tutut ja niitten tuttavat on jo lapsia saaneet ja ellei niillä vielä ole niin sitten niillä on mies ja suhteellisen kiva ja mukava parisuhde, jossa ei säröjä ole.

Mä alan olemaan friikki, mulla kun ei oo mitään noista...

Noh...onhan mulla mun kissat, ne saa toimia mun varavauvoina vielä tovin.

Mun hoivavietti vie multa järjen, mun tarvii alkaa piinata mun lisääntyneitä kavereita pyytämällä niiltä lasta viikonlopuksi "lainaan".

jepjep, mä yritän jatkaa töitä, vaikka mua ei kyllä yhtään huvita...