"Ystävä - joku joka tietää sinusta kaiken, ja rakastaa sinua sittenkin"

"Yksi ystävä merkitsee enemmän kuin tuhat opettajaa"

Noin, nyt on tämäkin päivä käynnistetty asiaankuuluvasti. Ja tottakai asiaankuuluvaa on, että kirjoitan työajalla...

Iltapäiväväsymys kuuluu asiaan, vaikka yöllä sainkin unta jo ennen kello kolme...vou. Aamulla olin yllättävän pirteä. Tänään oon muutenkin ollu yllättävän aikaansaava, onkohan jotai vialla? Mä en oo normaalisti niinsanotusti "normaali". Onneks kohta on kahvitauko, mä tarviin tauon ja mä tarviin sen kahvin.

Jos nää mun nukahdusongelmat jatkuu ja jatkuu ja jatkuuuuuuu vaan, niin sekoanko mä jossai vaihees? Vai olenkohan mä mahdollisesti seonnut jo? Ja jos näin on päässy käymään, niin olenkohan mä psykoosissa, koska selkeestikää kukaan ei oo huomannu mun hulluks muuttumista... Tai sitte, kukaan ei vaan sano mulle mitään, koska ne ei halua, että sekoan lisää... Tai, mitä jos mä oonkin jo niin hullussa kunnossa että en enää ymmärrä mistään mitään, oikeasti makaan lepositeissä ja vaipoissa Ukissa omassa pyöreässä huoneessa ja yritän hahmottaa nurkkaa. Ja sen nurkan etsinnän ohessa mulla on oma todellisuus, josta kukaan muu kuin mä ei tiedä mitään.

Jatkan kunhan oon turvallisesti kotona...:)