Kun nainen ja mies puhuvat samasta asiasta, siitä tulee eri asia - näin olen kuullut...

Hauskaa ihan mitä vaan päivää itse kullekin, joka tätä nyt erehtyy lukemaan. Mä olen vihdoin ja viimein terve, mahtavaa ihanaa, upeeta, aina vaan ihanaa. 2 viikkoo saikkarilla, pää meinas oikeesti hajota kokonaan, ja ei oikeesti tainnu ollla ees kaukana. Taas täällä työharjottelussa kirjottelen, kun ei oikeesti parempaakaan tekemistä ole. Viimestä viikkoa täällä olen ja toinen, uus harjottelija on jo täällä. Aina vaan paranee, mä pääsen ens viikolla siis takasin koulun penkille, mikä nyt ajatuksena ei ole niin sairaan houkutteleva, mut ainakin voi nukkua pommiin rauhassa, viimeset 10 viikkoa, korjaan 7 viikkoa ennen kipeeks tulemista, niin ei vaan uskaltanu sammuttaa herätystä ja antaa mennä vaan unen suloiseen sekamelskaan.

No totta puhuen, mulla ei oo kyl varaa olla pahemmin koulusta pois, kun ne siellä taitaa kytätä mun poissaoloja vähän tarkemmalla silmällä... Vähän väliä päässä käyny ajatus, että käydäkö tää koulu loppuun vai ei? Välillä vaan tuntuu että vituttaa koko laitos, sitte välillä se ei vituta ihan niin paljoo. Otapa musta ja mun ajatuksista sitte selko...

Tässä olis nyt sitte vajaa tunti vielä luppoaikaa, sitten ymmärtääkseni tääl harjottelussakin ois kerrankin jotai äxönii, jebaa.

Mulla on joku ajatuskatko päässä, ei oikein ajatus kulje, eikä oikeen mikään innosta tällä hetkellä, lopetan siis näihin kuviin ja tunnelmiin ja jatkan jonkun asian tekemistä, millä ei oo oikeesti mitään väliä tai ees hyötyä...

moik.